Yleinen

Maakuntauudistukselle kevyet mullat

Nyt olisi järkevämpää keskittyä miettimään sitä, miten mennään tästä eteenpäin. Tähän hankkeeseen on tuhlattu niin valtavasti euroja, resursseja ja työaikaa, että olisi sääli, jos ne menisivät hukkaan.

Perustuslakivaliokunta antoi paljon odotetun lausunnon maakuntauudistuksen lainsäädäntöpaketista viime perjantaina. Positiivista siinä oli se, että valiokunta pääsi sisällöstä yksimielisyyteen. Nykyinen perustuslain valvontajärjestelmä säilytti uskottavuutensa ja valiokunnan työskentelyä voidaan edelleen arvioida siten, että se tapahtuu päivänpolitiikan yläpuolella.

Valiokunnan tiedotustilaisuudessa lausuntoa luonnehdittiin siten, että korjausten tekeminen on valtaosin vain valtiosääntöoikeudellista hienosäätöä. Uskallan olla tästä eri mieltä. Korjausvaateita on useita, osa helpompia ja osa vaikeampia. Pelkkää sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnön teknistä hienosäätöä valmistelu ei todellakaan ole.

Ensinnäkin perustuslakivaliokunnan mielestä sääntelyä on täsmennettävä siten, että siinä määritellään säädösperusteisesti maakunnan liikelaitoksen velvollisuus ylläpitää sellaista palvelutuotannon tasoa ja valmiutta, että se kykenee näillä keinoin kaikissa tilanteissa asianmukaisesti turvaamaan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden riittävän saatavuuden ja tarvittaessa välittömästi puuttumaan korvaavan palvelutuotannon keinoin mahdollisiin palveluiden saatavuutta vaarantaviin tilanteisiin. Tämä on todella kova vaatimus liikelaitokselle. Tämän kaltaisen varallaolojärjestelmän ylläpitäminen tulee maksamaan liikelaitokselle maltaita ja aiheuttaa merkittäviä haasteita maakunnan taloudelle. Uudistuksella tavoitellut säästöt siirtyvät entistä kauemmaksi.

Toiseksi valiokunta kiinnitti huomiota asiakassuunnitelman sääntelyn epämääräisyyteen. Alkuperäisessä esityksessä asiakassuunnitelma piti laatia aina tarvittaessa ja kaikki palvelujen tuottajat olivat velvollisia noudattamaan sitä. Perustuslakivaliokunnan kesällä 2018 antaman lausunnon jälkeen hallitus päätti poistaa asiakassuunnitelman sitovuuden. Nyt perustuslakivaliokunta huomautti, että asiakassuunnitelman sääntelyyn tehdyt muutokset vähentävät olennaisesti maakunnan mahdollisuuksia taata sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuus ja laatu. Toisaalta asiakassuunnitelman laatimiseen on oikeudellinen velvollisuus, mutta sen oikeudellinen merkitys jää edelleen epäselväksi. Asiakassuunnitelman sääntelyä pitää perustuslakivaliokunnan mielestä olennaisesti täsmentää. Viime kesän jälkeen tehty nopeasti tehty ratkaisu poistaa asiakassuunnitelman sitovuus ei ollut riittävä. Asiakassuunnitelman oikeudellisen merkityksen uudelleen määrittely voi osoittautua vaikeaksi.

Kolmanneksi perustuslakivaliokunta huomautti notifikaatiotarpeen käsittelyn yhteydessä vilpittömän yhteistyön periaatteen merkityksestä. Jos jäsenvaltio katsoo maksavansa valtiontukea tai sillä on vahvoja epäilyksiä siitä, että kyseessä on valtiontuki, vilpittömän yhteistyön periaate edellyttää asian notifioimista komissiolle. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintöluonnoksessa vilpittömän yhteistyön periaatetta ei ole analysoitu lainkaan ja asia pitää perustuslakivaliokunnan mukaan korjata.

Hallituksen jääräpäisyys notifikaatio-asiassa on jossain määrin hämmentävää. Mikä suuri viisaus oli jättää notifikaatio tekemättä, vaikka tästä oli huomautettu jo paljon aiemmin? Perustuslakivaliokunta osaa sopivasti kääntää veistä lihassa, kun se toteaa, että ”Perustuslakivaliokunnan saaman selvityksen mukaan notifiointimenettely olisi ehditty saattaa jo todennäköisesti loppuun, mikäli valtioneuvosto olisi ilmoittanut komissiolle SEUT 108 artiklan 3 kohdan mukaisessa menettelyssä suunnitelmistaan valinnanvapauslainsäädännön valmistelun yhteydessä…”. Hallitus kuitenkin päätti, ettei notifikaatiolle ole tarvetta, ja sen kanssa on nyt elettävä.

Lisäksi perustuslakivaliokunta nosti esiin kiinnostavan näkökulman kansallisten tuomioistuinten roolista. Kansallisten tuomioistuinten toimivaltaan kuuluu ratkaista se, olisiko valtiontukikysymys tullut saattaa komission arvioitavaksi SEUT 108 artiklan mukaisesti notifioimalla ennen kuin järjestelmää aletaan soveltaa. Tuomioistuinten velvollisuus kieltää notifioimattoman tukijärjestelmän soveltaminen voi perustuslakivaliokunnan mielestä johtaa vaikeasti ennakoitaviin oikeudellisiin ongelmiin. Jos kansallinen tuomioistuin kieltäisi järjestelmän soveltamisen tähän viitaten, tällainen kielto voisi ääritapauksessa kohdistua maakunnan liikelaitoksen toimintaedellytyksiin. Notifikaation puute aiheuttaa maakunnan liikelaitokselle tästä näkökulmasta hyvin merkittävän riskin.

On ollut myös hämmentävää seurata julkista keskustelua siitä, että notifikaatio olisi mahdollista hoitaa jonkinlaisessa kevennetyssä ilmoitusmenettelyssä. Allekirjoittaneelle jää epäselväksi, mitä tämä tarkoittaa. Käytännössä perustuslakivaliokunta antoi kaksi vaihtoehtoa: joko tehdään normaali SEUT 108 artiklan 3 kohdan mukainen ilmoitus tai valinnanvapauden voimaantuloa lykätään odottamaan komission arviota. Voisi kuvitella, ettei kokoomukselle kelpaa jälkimmäinen vaihtoehto, kun aiemmin on todettu, että maakuntien perustaminen ja valinnanvapauden toteuttaminen kulkevat käsi kädessä.

Nyt näyttää pahasti siltä, ettei tästä(kään) uudistuksesta mitään tule. Perustuslakivaliokunnan esittämiä korjauksia ei ehditä tekemään saati käsittelemään ennen maaliskuun puolta väliä. Nyt olisi järkevämpää keskittyä miettimään sitä, miten mennään tästä eteenpäin. Tähän hankkeeseen on tuhlattu niin valtavasti euroja, resursseja ja työaikaa, että olisi sääli, jos ne menisivät hukkaan. Tämän uudistuksen päälle olen valmis ripottelemaan kevyet mullat.

Jussi Savola,
yhtymäjohtaja
Riihimäen seudun terveyskeskuksen kuntayhtymä

 



Kommentit on suljettu.